Sammutusvälineet ovat pakollinen sammutusväline, jota muut usein laiminlyövät ja joita voidaan käyttää, kun niitä tarvitaan kiireellisesti. Varsinkin nykypäivän kerrostaloissa, joissa on paljon puuta, muovia ja kangaskoristeita, kun tulipalo syttyy, jos ei ole kunnollisia sammutuslaitteita, se voi aiheuttaa katastrofin.
Sammuttimet olivat muinaisina aikoina hyvin yksinkertaisia, vain koukkuja, kirveitä, lapioita, kauhoja ja vastaavia. Englantilainen kapteeni, Norfolk-syntyperäinen Manby, keksi ensimmäisen todellisen palosammuttimen vuonna 1816, ja se oli vain yksi tai kaksi tynnyriä, jotka oli täytetty paineilmalla, joka sisälsi yli 1 litran vettä.
Vuosisadan puoliväliin mennessä ranskalainen lääkäri Gallier oli keksinyt kannettavan kemiallisen palosammuttimen. Sekoita natriumbikarbonaattia ja vettä tynnyrissä ja käytä toista lasipulloa pitämään rikkihappoa tynnyrin suussa. Käytössä pullon rikkoo iskuri, joka sekoittaa kemikaalit, tuottaa hiilidioksidia ja työntää veden ulos tynnyristä.
Vuonna 1905 venäläinen professori Laurent keksi Pietarissa vaahtosammutusaineen, joka sekoitti alumiinisulfaattia natriumbikarbonaattiliuokseen ja lisäsi stabilointiainetta. Se voi tehokkaasti eristää hapen ja tukahduttaa liekin.
Vuonna 1909 Davidson New Yorkista sai patentin hiilidioksidin käyttämiseen hiilitetrakloridin puristamiseen palosammuttimesta, nesteestä, joka muuttuu välittömästi raskaammaksi, syttymättömäksi kaasuksi tukahduttaakseen liekin. Sittemmin on ilmestynyt erilaisia pieniä palosammuttimia, kuten jauhesammuttimia ja nestemäisiä hiilidioksidisammuttimia.